Etusivu » Pääkirjoitus
Pääkirjoitus / 23.03.2018 09:34

Helsinkiläistä rasismia

Suomea rakennetaan yhdessä. Pieni maa pärjää maailman tuulissa yksituumaisuudella. Jokaisen kauhajokisen, suupohjalaisen tai helsinkiläisen ihmisen, yrityksen ja yhteisön panos on tärkeä ja arvokas isänmaan rakentamisessa.

Helsingin seudun kauppakamari julkaisi kuukausi sitten Yritysten todellinen verojalanjälki -tutkimuksen, jonka mukaan Uudeltamaalta kerätään veroja sen väestöosuutta enemmän ja se on yksityissektorin työpaikkojen osalta ykkönen (Kauppakamari-lehti 22.2.2018). Uusimaa kuulemma rahoittaa muuta Suomea. Tutkimuksen uutisoinnissa nousi perinteiseen tapaan esiin tämä pääkaupunkiseudun ja uusmaalaisten uhriutuminen siitä, miten he raukkaparat ja kyseiselle alueelle sijoittuneet yritykset joutuvat elättämään maakuntien yrityksiä ja periferiassa asuvia kansalaisia.

Helsingin kellokkaiden ylimielinen suhtautuminen muualla maassa asuviin suomalaisiin tai maakuntien syyllistäminen on verrattavissa rasismiin. Parhaillaan käynnissä olevat maakunta- ja sote-uudistukset ovat pääkaupunkiseudun ja eräiden muiden suuriksi kaupungeiksi itseään nimittävien kylien johtajien kritiikin kohteita, sillä heidän mielestään elinkelvottomia alueita tekohengitetään näiden menestyjien rahoilla.

VMP, toteaisi tässä kohtaa eräs entinen ulko-, pää- ja valtiovarainministeri. Jos vastaavalla tavalla puhuttaisiin vaikkapa maahanmuuttajista tai muista vähemmistöryhmistä, julkisen sanan ja vallan tuomio olisi selvä - rasismia ja suvaitsemattomuutta.

Suomi elää tänäkin päivänä metsä-, paperi-, kone-, laite- ja metalliteollisuudesta, jotka ovat merkittäviä vientialoja. Suomalaisyritykset ovat näillä saroilla usein maailman kärkiyrityksiä, mutta voi kysyä, oletteko huomanneet, miten monta paperi-, sellu- tai terästehdasta Helsingissä on? Yritysten pääkonttorit voivat sijaita pääkaupungissa, mutta todellinen tulosta tuottava työ tehdään parhaimmillaan satojen kilometrin päässä muualla Suomessa. Eli yrityksen verojalanjälki ei siis kerro lopulta mitään siitä, kuka ketäkin elättää.

Helsinki on ollut ensin suuriruhtinaanmaan ja myöhemmin itsenäisen tasavallan pääkaupunki pian kaksisataa vuotta. On ollut luonnollista, että valtion, muiden yhteisöjen ja yritysten tärkeimmät hallintorakennukset ja pääkonttorit on rakennettu sinne. Pääkaupunkiseudulle ja sen lähiympäristöön on samalla rakentunut laaja yhteiskunnallisen infrastruktuurin ja yksityisten palveluiden verkko. Maakuntien ihmiset ovat vuosien aikana osallistuneet siellä olevien julkisten toimintojen kustantamiseen omalla veronmaksuosuudellaan.

Suomea rakennetaan yhdessä. Pieni maa pärjää maailman tuulissa yksituumaisuudella. Jokaisen kauhajokisen, suupohjalaisen tai helsinkiläisen ihmisen, yrityksen ja yhteisön panos on tärkeä ja arvokas isänmaan rakentamisessa.

Tuomas Koivuniemi

Pääkirjoitus / 10.08.2018 17:08

Sosiaalisessa mediassa oli kirjoitus, jossa kerrottiin pienestä pojasta, joka oli seurannut sivusta koiralleen keppiä heittäneen kirjoittajan touhuja ja koiran ylenpalttista kehumista. Yllättäen poika oli sanonut, että hän haluaisi myös olla koira. Kirjoittaja oli kysynyt syytä ja poika oli vastannut. ”Minä haluaisin, että minullekin sanottaisiin - Hyvä poika!”

Lue lisää »
Blogi / 01.08.2018 11:26

Somen suurkuluttajana olen törmännyt ilmiöön kieliopin ja käytöstapojen puuttuminen. Sanahirviöt lauvantai, pyöräiliä, opiskelia ja enään seikkailevat usein päivityksissä. Päivämäärien oikeinkirjoitus on näyttänyt jäävän historiaan. Suoraan sanoen puistattaa törmätä lauseeseen, jossa kuka-sana on korvattu ketä-sanalla. Ketä oikeasti puhuu niin? (Eikö ollutkin kamalaa?)

Lue lisää »

Pääkirjoitus