Kou­lu­kiu­saa­mi­nen on jäl­leen yh­teis­kun­nal­li­nen pu­hee­nai­he, min­kä kim­mok­kee­na täl­lä ker­taa oli tois­sa­tiis­tai­na van­taa­lai­sel­la ala-as­teen kou­lul­la ta­pah­tu­nut ta­paus. Nel­jä kuu­des­luok­ka­lais­ta oli vä­li­tun­nil­la pa­hoin­pi­del­lyt yh­tä sa­ma­ni­käis­tä las­ta. Yleis­ra­di­on tie­to­jen mu­kaan vä­ki­val­lan uh­rik­si jou­tu­nut lap­si sai vam­moi­hin­sa pai­kal­le saa­pu­neel­ta am­bu­lans­sil­ta en­si­hoi­toa.

Kiu­saa­mi­nen on vit­saus, mis­tä ih­mis­kun­ta ei tun­nu pää­se­vän mil­lään eroon ja mikä ei ra­joi­tu vain kou­lu­maa­il­maan. Kiu­saa­mi­sen eri muo­to­ja il­me­nee myös per­heis­sä, yh­tei­söis­sä ja työ­pai­koil­la. Se ei ole ai­na edes nä­ky­vää eli konk­reet­tis­ta vä­ki­val­taa, vaan hen­kis­tä vä­ki­val­taa - eris­tä­mis­tä, hauk­ku­mis­ta, huo­mi­ot­ta jät­tä­mis­tä, se­län­ta­ka­na pu­hu­mis­ta tai toi­sen omai­suu­den tur­me­le­mis­ta.

Las­ten ja nuor­ten vä­li­set kiu­saa­mis­ta­pauk­set ovat eri­tyi­sen ikä­viä, sil­lä hei­dän ky­kyn­sä puo­lus­taa it­se­ään tai mah­dol­li­suu­ten­sa hank­kia apua ovat ai­kui­sia ra­ja­tum­pia. Jos kiu­saa­ja ki­ris­tää tai uh­kai­lee vä­ki­val­lal­la uh­ria, et­tä ”huo­nos­ti käy”, jos pu­hut täs­tä jol­le­kul­le, uh­ri hel­pos­ti vai­ke­nee. Kiu­saa­jal­la tai kiu­saa­jil­la saat­taa ol­la myös ote mui­hin kou­lu­yh­tei­sön lap­siin, jol­loin ku­kaan ei ker­ro ai­kui­sil­le ta­pauk­sis­ta. Kou­lu­kiu­saa­mi­nen voi jät­tää sen uh­riin ikui­set hen­ki­set ja fyy­si­set­kin ar­vet, jot­ka vai­kut­ta­vat koko elä­män.

Kiu­saa­mi­seen on otet­ta­va nol­la­to­le­rans­si. Aloi­te­taan muu­tos it­ses­täm­me, sil­lä lap­set ja nuo­ret op­pi­vat käy­tös- ja toi­min­ta­ta­vat ai­kui­sil­ta. Jos pu­hum­me pa­haa toi­sis­tam­me tai uh­kai­lem­me kans­saih­mi­siä vä­ki­val­lal­la, voim­me­ko olet­taa, et­tä lap­set ja nuo­ret toi­mi­vat toi­sin?

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi