Ih­mis­ten suh­tau­tu­mi­nen toi­siin­sa tun­tuu vii­me ai­koi­na ko­ven­tu­neen. Jo­kai­nen meis­tä on yk­si­lö, jol­la on omat ta­vat ja mie­li­pi­teet, mit­kä ei­vät ai­na käy yk­siin kaik­kien kans­saih­mis­ten kans­sa. Osa ih­mi­sis­tä taas saat­taa ol­la ar­vo­jen, ta­po­jen, aja­tus­ten ja mie­li­pi­tei­den suh­teen kuin sa­mas­ta puus­ta veis­tet­ty­jä, jol­loin olem­me toi­nen tois­tem­me sie­lun­kump­pa­nei­ta tai sy­dä­nys­tä­viä.

On­ko syy­nä elä­män pirs­tou­tu­mi­nen, epä­var­muus ja maa­il­man hek­ti­syys, mit­kä ovat joh­ta­neet sii­hen, et­tä mie­li­pi­de-erot ovat kär­jis­ty­neet. Ar­vo­ky­sy­myk­set, maa­han­muut­to, luon­non­suo­je­lu ja po­li­tiik­ka ovat ai­he­pii­re­jä, jois­ta syn­tyy ko­via rii­to­ja - var­sin­kin so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa. Some hel­pos­ti syn­nyt­tää omia ”kup­lia”, jois­sa sa­man­mie­li­set ih­mi­set voi­vat ta­pu­tel­la toi­nen toi­si­aan sel­kään, il­man, et­tä tar­vit­see lu­kea ja näh­dä omas­ta nä­kö­kul­mas­ta poik­ke­a­via mie­li­pi­tei­tä. Sa­moil­la foo­ru­meil­la esiin­tyy myös pal­jon ta­hal­lis­ta vää­ri­nym­mär­tä­mis­tä, min­kä ta­voit­tee­na on hil­jen­tää tai nu­jer­taa vas­tak­kai­set nä­ke­myk­set.

Yh­teis­kun­nan ja yh­tei­sö­jen sekä yri­tys­ten toi­min­ta pe­rus­tuu sii­hen, et­tä ih­mi­set te­ke­vät yh­teis­työ­tä. Ei kaik­kien kans­sa tar­vit­se ol­la ka­ve­ri tai sy­dä­nys­tä­vä, mut­ta niin yh­teis­kun­nas­sa kuin työ­pai­koil­la on tär­ke­ää, et­tä eri­lai­set per­soo­nat te­ke­vät yh­teis­työ­tä "yh­tei­sen hy­vän" ja ta­voit­teen saa­vut­ta­mi­sek­si.

Tuo­mas Koi­vu­nie­mi